VASTINKOSKI

Saamistaan lupatuloista VIRHO maksaa kalastuskunnalle vuokraa ja käyttää ylijäävän osuuden kosken taimenkannan elinolojen parantamiseen ja kalapaikan kehittämiseen. Alueella järjestetään vuosittain vähintään yhdet hoitotalkoot. Talkoilla pidetään kunnossa ja laajennetaan taimenten elinympäristöä.

Yleistä

Lopella, Etelä-Suomessa virtaa tumma- mutta kirkasvetinen Hunsalanjoki. Se saa alkunsa Punelia nimisestä kalaisasta järvestä ja kuuluu Karjaanjoen vesistöön, joka laskee Mustionjoki nimisenä Suomenlahteen läntisellä Uudellamaalla.Vastinkoski sijaitsee Puneliasta noin 10 kilometriä alavirtaan. Joki on niillä kohdin 5-10 metriä leveä ja keskivirtaamaltaan 1,9 m3 sekunnissa. Vastinkoskesta muutama kilometri alavirtaan ovat Karkkilan kosket. Karkkilassa joki tunnetaan Saavajoen nimellä. Siellä on myös voimalaitos, jonka pato on vaelluseste ylävirtaan pyrkiville kaloille.

Vastinkoskesta ylävirtaan on ennen Puneliaa pienempiä järviä; Kuuslammi, Näkyvä, Sinervä, Teväntö sekä Sakara. Sakaran ja Punelian välissä on kalojen vaelluksen estävä säännöstelypato.

varavesialtaaksi valittu Hiidenvesi. Jostain syystä pidettiin tärkeänä, että varavesialtaaseen laskevat joet ovat kivettömiä(?). Vain kymmenen vuotta myöhemmin alkoivat uudet tuulet puhaltaa vesistöasioissa.

Uittorännistä taimenten valtakunnaksi

80-luvulla kasvoi Suomessa paine perattujen jokien ennallistamiseen. Puutavaran uitto oli loppunut ja lohikalakantojen kohtalosta huolestuneet tutkijat ja kalamiehet alkoivat saada ääntään kuuluviin. Vastinkoski valittiin ensimmäisten joukossa kunnostuskohteeksi. Vuonna 1987 tuotiin kaivinkone koskelle. Mahtoiko olla sama kone, joka oli 70-luvulla nostanut kosken viimeiset kivet rannalle? Kosken alaosa kivettiin perusteellisesti. Yläosa jätettiin nopeampivirtaiseksi. Kivien lisäksi koskeen levitettiin kymmeniä tonneja soraa kutupaikoiksi.

Kunnostuksen jälkeen koski rauhoitettiin kuudeksi vuodeksi. Kalaistutuksia ei tehty, koska alueella oli perkauksista huolimatta jäljellä pieni taimenkanta. Kannan kehittymistä seurattiin sähkökoekalastuksin. Vuonna 1993 se todettiin niin vahvaksi, että Vastinkoski päätettiin avata kalastukselle. Hunsalan kalastuskunta antoi kalastuksen järjestelyt Virtavesien hoitoyhdistys ry:n, VIRHON tehtäväksi. Virho on siitä lähtien hoitanut aluetta määrätietoisesti kalakannan ehdoilla. Vuonna 2000, seitsemän vuoden työn tuloksena on alueen taimenkanta vahvempi ja kalastettavampi kuin koskaan perkausten ja kunnostuksen jälkeen.

Luonnonmukaisesti hoidettu kalapaikka

Suomessa on vallalla käsitys, että kalastettavaan vesistöön on tehtävä tuki-istutuksia. Istutuksia pidetään saalisvarmuuden turvaamiseksi jopa välttämättöminä. Etenkin pyyntikokoisten kalojen istutuksilla saadaan saalisvarmuus helposti maksimoitua ja alueelle paljon kalamiehiä. Jatkuva pyyntikokoisten kalojen istuttaminen johtaa kuitenkin voimakkaaseen kalastuspaineeseen. Isot istukkaat vievät tilaa luonnon taimenilta ja etenkin nuoret yksilöt joutuvat väistymään pois koskialueilta ja joutuvat isompien petokalojen ruuaksi. Istutukset johtavat jokialueilla luontaisten taimenkantojen ahdinkoon.

Kalasto

Koskialueiden valtakala on paikallinen taimen. Hidasvirtaisilta alueilta löytyy myös haukea, särkikaloja sekä ahventa. Koskissa on taimenen lisäksi runsaasti kivisimppua.

Saalistilastojen mukaan taimen on tyypillisimmillään 20-35 cm pitkä, ja olemukseltaan vanttera. Yli 40 senttisiinkin on hyvät mahdollisuudet. Paikallisen alamitan, 45 cm ylittäviä kaloja nousee vuodessa muutamia.

Vastinkoskelle ei tehdä istutuksia. Kalakannan hyvinvoinnista huolehditaan keinoilla, jotka on tunnettu tuhansien vuosien ajan. Viime vuosikymmeninä ne ovat tosin Suomessa päässeet unohtumaan:

• Taimenten lisääntymisalueet pidetään kunnossa
• Saaliita ja kalakannan tilaa seurataan
• Kalastuspaine sovitetaan kalakannan vahvuuteen (eikä päinvastoin)
• Taimenella on tiukka saalisrajoitus ja korkea alamitta
• Syksyllä, taimenten lisääntymisaikaan on kalastus kielletty

Vähintään kerran kesässä, yleensä elo-syyskuun vaihteessa järjestetään alueella hoitotalkoot. Niissä keskitytään joen taimenten ja muun eliömaailman hyvinvointia parantaviin toimiin. Talkoista tiedotetaan etukäteen kala- ja luontoihmisille suunnatuissa tiedotusvälineissä ja niihin osallistuvat saavat seuraavan kalastuskauden luvat tuntuvalla alennuksella.

Kosket ja suvannot

Perhokalastusalue on noin 2 kilometriä pitkä. Sen yläpäässä on alueelle nimensä antanut noin 200 metrinen Vastinkoski.

Vastinkosken yläosassa on lyhyt niska-alue, joka haukien lisäksi tunnetaan kookkaiden taimenten ottipaikkana. Niskalta alaspäin koski virtaa tasaisesti kiihtyvänä pieneen välisuvantoon, jossa pinturilla kalastava voi kokea nautittavia hetkiä. Välisuvannosta alaspäin virtaus on isojen kivien rikkomaa.

Vaikka koski näyttää siellä matalalta, on kivien väleissä paljon syviä poteroita ja suojapaikkoja vauraammillekin kaloille; parhaimmillaan alhaalta ylöspäin kahlattaessa ja pinturilla tai pupalla lyhyitä heittoja tehden. Tämän osan matalat rannat ovat taimenen poikasten ominta seutua ja elintärkeitä koko jokialueelle. Kookkaimmat kalat on saatu niskalta, välisuvannosta ja kosken alapäästä.

Vastinkosken jälkeen joki mutkittelee toista kilometriä tasaisella peltoaukealla. Rannalta kalastus on puuston ja pensaiden takia hankalaa, mutta yritteliäs voi saada ennätystaimenen. Kalajäljitelmillä kalastavan on syytä varautua myös haukiin.

Peltoaukean alapäässä on lyhyt ja nopeavirtainen Lohikoski. Mahtaako nimi kertoa mahtavasta menneisyydestä? Koskea on viime vuosina kivetty talkoovoimin, sillä vuoden 1987 kunnostusprojektissa siihen ei kajottu. Talkootyön tuloksena koskesta tavattiin kesällä 2000 ensimmäisen kerran samana vuonna syntyneitä poikasia. Vanhempia taimenia on koskessa esiintynyt jo useana vuonna. Lohikoskea saa kalastaa vain metsän puoleiselta rannalta, sillä toisella puolen on asuintalo ja sauna. Vastinkoskelta Lohikoskelle pääsee karttaan merkittyä reittiä kävellen noin kymmenessä minuutissa. Kalastettaessa on ehdottomasti varottava häiritsemästä talon asukkaita. Jos he liikkuvat ulkona on kohteliasta kysyä lupa ennen kalastuksen aloittamista.

Lohikoskesta ylävirtaan on kaksi pientä nivaa noin sadan metrin välein. Ylemmän kalastus on puuston takia vaikeaa, mutta onnistuu joten kuten kahlaamalla. Sinnikkyys voidaankin sitten palkita trofeeluokan yllätyksellä, etenkin alkuyön hämärässä.

Sijainti ja ajo-ohjeet

Helsinki-Pori-tieltä - noin 3 kilometriä Karkkilasta pohjoiseen - käännytään itään Pilpalaan vievälle tielle. Ajetaan noin 8 kilometriä Lopen puolelle kunnes oikealla puolen tulee vastaan kapea hiekkatie nimeltään Kiramontie.

Kiramontietä ajetaan reilu puoli kilometriä puisen sillan yli. Kalastusalue alkaa sillasta. Vastarannalla on infotaulu ja laatikot saalisraportteja varten.